Julkaistu PALVELUSKOIRAT lehdessä 1/ 2009
Rotuesittelyssä:
Ceskoslovensky vlcak
“Omilla ehdoillaan elävä alkukantainen koira on haasteellinen koulutettava”
CsV näyttää sudelta, sillä sen pitkä ja kevyt, mutta vahva. Sen suora, tiheä turkki on sudenharmaa tyypillisellä vaalealla maskilla. Se tarkkailee sinua luottavaisesti vaaleilla, vinosti asettuneilla silmillään. Sen ei tarvitse valvoa omistajansa tekemisiä, koska se tietää tarkalleen joka hetki, missä isäntä on ja mitä hän tekee. Se kiinnittää mieluummin huomion ympäristöönsä, ja se onkin äärettömän tarkkaavainen. CsV voi juosta helposti 100 kilometriä jopa 12 kilometrin tuntivauhdilla. Sillä on uskomaton suuntavaisto ja valonnopeat reaktiot. Ilman jälkiä sitä on vaikea, miltei mahdoton seurata. Se ei välitä, satoi tai pakasti, oli yö tai päivä. Sen halutessa jotain sitä ei estä mikään.
Rodun alkuperä
Mikä on rodun alkuperä ja kuka on tämän idean isä, keksien risteyttää saksanpaimenkoiran ja suden? On tarpeellista palata vuoteen 1955 kun ing. Karel Hartl alkoi työskennellä idean kanssa rajavartion kennelissä Libejovicessa. Ensimmäiset yritykset astuttaa naarassusi Brita valitulla saksanpaimenkoirauroksella eivät olleet onnistuneita. Koira piti vaihtaa toiseen. Ensimmäiset mainitsemisen arvoiset hybridit syntyivät 1958 - risteyttäen urossaksanpaimenkoira Cezar z. Brezoveho ja naarassusi. Anatomiset ja fysiologiset erot hybridien ja näiden vanhempien välillä muodostuivat seikkaperäisesti. Pentujen koulutuskapasiteettia, aktiivisuutta ja sitkeyttä testattiin. Valitut yksilöt astutettiin uudestaan erisukuisella saksanpaimenkoiralla. Tämän yhdistelmän ( toinen sukupolvi ) pennut olivat jo koulutettavissa, jos ne otettiin pois kenneleistä ja kasvatettiin erillään. Hybridit sukupolvista F3 ja F4 olivat yleisesti armeijan käytössä. Naarassusi Brita astutettiin myös saksanpaimenkoirauros Kurt z. Vaclavky:llä. Tästä syntyi ensimmäinen toisen linjan hybridipentue. Kolmas linjaus syntyi myös Tsekeissä, sen kantaisänä oli susi Argo ja naaras saksanpaimenkoira Astra z. SNB. Pentue syntyi poliisi kennelissä Bychoryssä 1968. Hybrideillä alettiin käyttää nimilyhennystä CV. Kolmas susi- Sarik- kasvatti jalostuspohjaa Malackyssä astumalla naarashybridin Xela Pohranicni Straze ( F3 ) ja CV naaraan Urta z. Pohranicni Straze vuonna 1972. Nimi CV muuttui pikkuhiljaa CsV:ksi ( Ceskoslovensky Vlcak ), jolla nimellä rotu myöhemmin myös rekisteröitiin. Viimeinen geenipohjan laajennus rodussa tehtiin 1983.
Alusta asti CsV:t olivat “siviilikasvattajien” käsissä, vaikka kenneljärjestö Tsekeissä kieltäytyi kaikista ing. Karel Hartlin yrityksistä hankkia tunnustus rodulle kasvattajakerholta ja rekisteröidä pennut virallisesti. Tapaamista kasvattajakerhon kanssa ei pidetty ennen kuin vuonna 1982 Brnossa. Samana vuonna rekisteröitiin ensimmäiset 43 pentua Prahan kennelliiton viralliseen rekisteriin. FCI rekisteröi rotumääritelmän 1989 Helsingissä numerolle 332. Rotua esiteltiin Tsekkoslovakialle, joka ei antanut vain nimeä rodulle vaan on myös sen alkuperämaa. CsV on käyttökoira ja kuuluu siten FCI:n ryhmään 1.
Ulkonäkö
CsV:n rakenne sekä turkki mukailevat sutta. Alaraja korkeudessa on nartuilla 60 cm ja uroksilla 65 cm. Ylärajaa ei ole. Rakenne on lähes “suorakulmainen”. Korkeuden ja pituuden suhde on 9:10 tai vähemmän. Karvan väri vaihtelee keltaharmaasta hopeanharmaaseen vaalealla maskilla. Turkki on suora, tiheä ja tiivis. CsV on tyypillinen sitkeä ravaaja. Liikkeet ovat kevyet ja harmoniset, askel on pitkä. Rotua tehtäessä koirien kestävyys testattiin.
Luonne
Kun näkee CsV:n ja suden yhdennäköisyyden, voikin kysyä, millainen koira on luonteeltaan? Kuinka suden osuus alkuperässä vaikuttaa sen käytökseen? Onko tällaisen koiran pitäminen tai kouluttaminen vaikeaa? Tutkitaanpa muutamaa CsV:lle ominaista luonteenpiirrettä. Kuten rotumääritelmäkin sanoo: “Eloisa, erittäin toimelias”. Läntisessä Euroopassa ceskoslovensky vlcak ei ole ehkä paras koira kaupunkioloihin. Se omaa erittäin laajan skaalan erilaisia ääniä, joita se käyttää mielellään. Voimakas metsästysvietti äärimmäisillä vaistoilla aiheuttaa myös omat ongelmansa. Alkukantaisuus on erittäin näkyvä piirre, niin sosiaalisuudessa kuin muussakin käytöksessä. CsV on erittäin nopea, vahva ja älykäs koira.
Ceskoslovensky vlcak:n ollessa yksin kotona aktiivisuus voi aiheuttaa herkemmälle ihmiselle harmaita hiuksia. Puruvoima on valtava ja pahanteossa jälki sen mukaista. Aktiivisuustaso on erittäin korkea, koira väsyy tuskin koskaan. Vaikka rotu on säänkestävä, ei sitä tule koskaan ajatella vain pihakoiraksi. CsV:lle oma perhe ja lauma on kaikki kaikessa, ja se kärsii siitä, jos se suljetaan lauman ulkopuolelle. Sitä ei pitele korkeatkaan aidat sen halutessa oman laumansa luo. CsV omaa erittäin vahvan temperamentin ja aikuistuttuaan se ei välttämättä tule toimeen lauman ulkopuolisten koirien kanssa, varsinkaan jos ne ovat samaa sukupuolta. CsV voi olla epäluuloinen vieraita kohtaan, mikä omalta osaltaan lisää haasteellisuutta tavoitteellisessa koulutuksessa.
Koulutus
Laumassa on aina johtaja. Johtajan on oltava määrätietoinen ja vankkumaton. Ceskoslovensky vlcak ei kuitenkaan sovi kaikille kokeneillekaan koiraihmisille. Se on äärimmäisen aktiivinen koira, joka tarvitsee oikean ympäristön ja määrätietoisen ohjaajan. CsV:n pennun sosiaalistaminen on työlästä, mutta antoisaa. Pentu on totutettava kaikkeen, välittömästi, sen muutettua luoksesi. CsV on leikkisä ja temperamenttinen - se oppii helposti. Voimme ihailla ennemmin CsV:n monipuolisuutta kuin harvinaisuutta, vaikkakaan ei pidä odottaa sen oppivan spontaanisti. CsV:n käytös on hyvin tarkoituksenmukaista. Se tarvitsee todellisen motivaation koulutukseen. Näillä koirilla on erinomaiset vaistot ja erittäin hyvä jälkityöskentely. Ne ovat todella itsenäisiä ja voivat tehdä yhteistyötä laumassa erityisen määrätietoisesti. Tarpeen vaatiessa ne pystyvät helposti keskittämään aktiivisuutensa yön tunneille. Itsenäinen laumatyöskentely ilman ihmisen apua oli yksi syy, miksi armeija käytti koiria. Joskus ongelmia voi ilmetä, kun koulutuksen päämääränä on haukkuminen. CsV omaa erittäin laajan tavan ilmaista itseään ja joissain tilanteissa haukkuminen on epäluonnollista niille. Ne yrittävät kommunikoida isäntänsä kanssa omalla tavallaan.
Yleisesti CsV:n opettaminen määrätietoisesti ja luotettavasti suorittamaan tehtävät kestää vähän kauemmin kuin perinteisten palveluskoirarotujen kanssa. CsV:n kanssa voi ja pitääkin harrastaa tai se järjestää tekemistä aivan varmasti itse. CsV ei kuitenkaan ole niitä helpoimpia rotuja kouluttaa ja vaatiikin ohjaajaltaan sitkeyttä ja todellista motivaatioita koulutukseen. CsV vaatii myös todellisen motivaation oppiakseen ja usein tätä on vaikea löytää.
Jokainen koira on erilainen, mutta tässä rodussa yksilöerot ovat vieläkin suurempia kuin muissa roduissa. Vahva geeniperimä sudelta tuo koiraan erityispiirteitä, jotka erottuvat eri yksilöillä eri tavoin. Toiset ovat halukkaampia työskentelemään ihmisen kanssa kuin toiset. CsV ei omaa vahvaa miellyttämisenhalua ohjaajaansa kohtaan, eikä mielellään toista oppimaansa, vaan kyllästyy helposti. Koulutettaessa CsV ei ole kovin pitkäjänteinen ja harjoitukset onkin oltava lyhyitä.
Suomeen ensimmäinen CsV tuli vuonna 1999. Ensimmäinen pentue syntyi 2002. Rodun edustajia on rekisteröity Suomeen noin 130.